”Arvoisat veteraanit, hyvät ystävät ja toverit!
Ihmiskunnan historiasta kertovista lähteistä olemme voineet lukea, että kansakuntien sisäisiä ja kansakuntien välisiä sotia käydään jatkuvasti. Tämäkään päivä ei ole poikkeus vaikka jokainen meistä toivoo maailmalle rauhaa. Syitä ja tukea sodankäyntiin on aina haettu ja myös löydetty uskonnosta, poliitiikasta, erilaisista taloudellisista malleista, ja erityisesti siitä kuka tai ketkä valtaa käyttävät. Kaikille sodille on yhteistä ainakin se, että ongelmia ei ole kyetty tai haluttu ratkaista rauhanomaisesti.
Onkin hyvin surullista todeta, että nytkin käytävissä sodissa ja valtioiden sisäisissä taisteluissa ei ratkaisusta ole tietoakaan, ja se näkyy pohjattomana kärsimyksenä sodan ja väkivallan jalkoihin jääneille ihmisille. Ihmisille, jotka ovat odottaneet elämältään täysin muita asioita kuin nälkää, kurjuutta, omaa ja läheisten kuolemanpelkoa tai elämistä pakolaisina.
Vaikke me suomalaiset olemme saaneet nauttia pitkästä, jo 77 vuotta jatkuneesta rauhantilasta maassamme, niin tiedämme että maamme ja kansalaisemme ovat joutuneet runsaan 100 vuoden itsenäisyyden aikana kokemaan sotien kurjuuden ja pakolaisuuden koko kirjon. Tiemme nykyiseksi kansainvälisesti korkealle arvostetuksi hyvinvointivaltioksi on vaatinut yhteiskunnaltamme paljon sisäistä oppimista. Olemme kantapään kautta opetelleet tasa-arvon ja kanssaihmistemme kunnioittamisen tärkeyden.
Kun vuonna 1906 Suomen suuriuhtinaanmaan säätyvaltiopäivät korvattiin yksikamarisella eduskunnalla, niin kansamme sai samalla raamit oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Raamit olivat, mutta yhteiskuntamme sisäiset rakenteet jäivät vielä tuolloin vanhan sääty-yhteiskunnan mukaisiksi. Eikä Suomen kuuluminen suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan muuta sallinutkaan. Vasta Venäjän keisarikunnan romahdus ensimmäisen maailmasodan seurauksena avasi Suomen suuriruhtinaanmaalle tilaisuuden kauan haaveiltuun itsenäisyyteen ja todellisiin muutoksiin yhteiskuntamme rakenteissa. Kun Suomi julistautui itsenäiseksi, oli suomalaisilla vahva yhteinen tahto irrottautua tsaarin Venäjästä ja elää itsenäisenä kansakunta.
Kun Suomen itsenäisyys yhteisellä tahdolla vuonna 1917 saavutettiin ja hallinnolliset rakenteetkin olivat vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jäljiltä hyvällä mallilla, niin siitä huolimatta osa työväestöstä ja maaseudun torppareista olivat kuitenkin pettyneitä kansanedustuslaitokseen. Sosiaaliset ja taloudelliset uudistukset eivät kaikkien mielestä toteutuneet niin nopeasti kuin heikoimmassa asemassa pitkään olleet olivat toivoneet ja uskoneet.
Heikossa asemassa olleen kansanosan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta johtuen osa torppareista ja muusta viljelysmaata omistamattomasta väestöstä sekä osa kaupunkien työväestöstä organisoitui vain vajaat 2 kuukautta itsenäisyyden julistamisen jälkeen aseelliseen taisteluun uuden ja entistä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.
Tämä kapina kukistettiin vain muutamassa kuukaudessa ja voittajan toimet noudattivat sitä valitettavaa kaavaa mitä sotien voittajat yleensä noudattavat, eli toimet häviäjää kohtaan perustuivat enemmän kostoon kuin oikeudenmukaisuuden hakemiseen. Tämän koston ja terrorin uhreiksi joutui myös taisteluja vain sivusta katsoneita kansalaisia vaikka heillä ei ollut mitään tekemistä tapahtumien kanssa.
Sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden takia kapinaan nousseiden punaisten kohtalona olivat usein teloitus tai sairauksiin ja nälkään johtaneet kuolemat ihmisarvoa halventavilla vankileirillä. Osa kansannousuun, kapinaan, kansalaissotaan tai vapaussotaan (näillä nimillä tätä sotaa on kutsuttu) osallistuneista sai vankeustuomion ja tuomittiin menettämään kansalaisluottamuksen.
Vaikka vuoden 1918 tapahtumat jättivät syviä haavoja sodan osapuolille, niin vain 20 vuotta myöhemmin talvisodassa suomalaiset taustoistaan riippumatta lähtivät puolustamaan isänmaatamme Stalinin johtaman Neuvosto-Venäjän hyökkäystä vastaan. Se kuvaa parhaiten vain 20 vuotta aiemmin kapinaan nousseiden kansalaisten todellisia arvoja.
Talvisodan ja jatkosodan jälkeen on Suomesta luotu kaikkien kansalaistemme yhteisellä tahdolla ja yhteisymmärryksellä hyvinvoinnin mallimaa minkä ratkaisuja ihastellaan ympäri maailmaa. Vaikka osamme ensin Neuvostoliiton ja nyt Venäjän naapurina ei ole ollut helppo, niin taitavalla politiikalla ja yhteisellä tahdolla olemme osanneet käyttää ne mahdollisuudet mitkä meille on suotu. Monien vaiheiden jälkeen Suomi on nyt osa Euroopan Unionia joka joutuu nyt puolustamaan Eurooppaan kuuluvissa maissa länsimaiseen maailmanjärjestykseen uskovaa demokraattista yhteiskuntajärjestystä. Tässä ollaan vaikka välillä tuntui jopa siltä, että demokratia on itsestäänselvyys jota mikään ei uhkaa.
Hyvät ystävät, nyt on meidän tehtävänä turvata demokraattisten yhteiskuntien tulevaisuus. Meidän pitää huolehtia myös siitä, että jokainen suomalainen voi luottaa siihen että juuri hän on yhteiskuntamme ja Euroopan Unionin täysivaltainen jäsen.
Hyvät ystävät ja toverit. Haluan kiittää teitä siitä, että olette kokoontuneet tänne kunnioittaaksemme veljiämme ja siskojamme jotka antoivat henkensä uskoessaan ja pyrkiessään oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan!
Se on meidänkin tavoite ja sen puolesta toimimme.
Toivotan teille kaikille iloista vappua ja hyvää alkavaa kesää”