Sanonta ”viimeinen sammuttaa valot” on kuultu monta kertaa myös imatralaisista suista. Nykyrytmin säilyessä, se voi olla ”kohta” tosi seikka. Imatra on muuttotappiopaikkakunta ollut jo vuosikymmenet. Vuosivauhti on ollut siinä +200 henkilön paikkeilla, ketkä jättävät Imatran syystä tai toisesta. Taisi vuosi 2019 olla ennätysvuosi pitkään aikaan negatiivisessa merkityksessä. Tässä kohtaa voisi sanoa, että tartteis tehrä jotain? Joku voi vastata, että se juna meni jo. Tämäkin voi olla totta. Toisaalta jos mitään ei tehdä, mitään ei voida saada aikaiseksi.
Pitkään trendisanana on ollut Elinvoima. Mitä se sitten on? Onko se sitä, että kuntalaiset käyttävät paikallisia kauppoja ja palveluita, onko se sitä että odotetaan uutta annosta venäläisiä tai tuoreita kiinalaisia? Mielestäni elinvoimaa ei yksi tai kaksi asiaa ratkaise yksistään. Elinvoima on mielestäni monien asioiden summa, joita pitäisi pystyä kehittämään ja toteuttumaan samaan aikaan.
Tällä hetkellä on paljon asioita esillä, joista riittää keskustelua kuntalaisten keskuudessa. On hankkeita, suunnitelmia, selvityksiä, uimahalli, kanavaselvitys, koulukeskukset, rautatiesilta, vaikka ja mitä. Mansikkalan vetovoima kiihtyy, Imatrankoskelta karkaa yritykset, sekä Vuoksenniskakin siellä koittaa mukana pysyä.
Otan tässä kiinni nyt tuohon Imatrankosken keskustaan ja yritysten joukkopakoon. On surkea nähdä Imatrankosken hiljentymistä, Imatran ainoa ja oikea keskusta. Muistan näinkin jonkun sanoneen. Tuossa artikkelin ylimmäisessä kuvassa on hyvä muistutus miltä nykyisen kävelykadun seutu näytti ennen vanhaa. Ja tässä alapuolella vähän tuoreempaa kuvaa yläviistosta suljetusta tien pätkästä. Kävelykatu tarjoaa nykyisin mainiot puitteet tapahtumille, onhan siellä esiintymislava sekä muukin AV tekniikka tälläista varten. Imitsi tekee ansiokasta työtä tapahtumien järjestämisissä Imatrankoskelle luoden näin säpinää kaupunkikuvaan. Tapahtumia ei kuitenkaan niin tiheään ole, jotta se toisi pysyvää säpinää kävelykadulle.
Mielestäni kävelykatu tarjoaisi tehokkaammat neliöiden käytöt, silloin kun siellä ei oikeasti tapahdu mitään. Katu auki liikenteelle yksi- tai kaksisuuntaisena ja parkkipaikkoja kauppojen edustalle. Tapahtumien ajaksi katu umpeen, aivan kuten koskinäytösten aikana kosken ylittävä silta. Hyvin on sekin toiminut. Ihminen on monesti siitä kumma otus, että aina pitää päästä oven eteen, kun kaupoille lähdetään. Onko se ennen ollut näin vai onko se joku nykyajan trendi?
Tämä yksi pieni teko voisi olla tukemassa tuota elinvoimakokonaisuutta. Aina ei tarvitse tehdä asioita isosti ja isolla rahalla, riittänee kun katsoo asioita eri kantilta. Itse katson mielummin tuon ylimmäisen kuvan mukaista maisemaa, kuin tämän hetken kuivaa katukuvatilannetta kävelykadulla päivisin ja iltaisin.
Tähän loppuun totean nämä samat asiat, että edellä esitetyt asiat ovat henkilökohtaisia kommenttejani ja mielipiteitäni.
Kirjoittanut: Jani Telkkä
Imatran Kaupunginhallituksen jäsen.