”INNOVATIIVISTA YHTEISTYÖTÄ”

Motomieskin soitteli. Kyseli, voiko kaupunki olla kaunis? Meinasi siinä juhlamokat painua väärään torveen, kun köhisin, mistä nyt tuulee? Onko aamulääkkeet ottamatta vai mikä nyt riivaa? Motomies kertoi, että oli käynyt Virmutjoen paarilla kahvilla ja törmännyt lehtijuttuun (HS mainos), jossa Espoon kaupunki hakee elinvoimajohtajaa, jonka tehtävä on mm koplata kova elinvoima ja kulttuuri kuvainnollisesti saman päivänvarjon alle. Mietin hetken ja totesin, että pitäisköhän minunkin käydä useammin Virmutjoen paarilla lehtiä lukemassa, kun tämäkin mainos on jäänyt kotiin tulleessa Hesarissa silmiin välliin? Mitä enemmän olen tuota ajatusta pohtinut, sitä kirkkaammaksi se on muodostunut. Kaivelin tuon artikkelin ja tutustuin siihen syvällisemmin. Tosiaan, Espoo uskoo innovatiiviseen yhteistyöhön asukkaiden sekä yritysten ja tiedeyhteisön välillä. ”Elinvoimajohtaja tulee olemaan paikallinen mutta kansainvälinen vaikuttaja ainutlaatuisissa puitteissa. Espoo panostaa toimivaan yhteistyöhön yliopistojen ja yritysten kanssa niin, että sinne on syntynyt maailmanluokan innovaatio- ja startup – ekosysteemi. Espooseen on perustettu uusi elinvoiman tulosalue, jonka tavoitteena on kaupungin elinvoiman vahvistaminen. Siihen kuuluvat elinkeino- ja työllisyyspalveluiden, kulttuurin sekä liikunnan tulosyksiköt. Nämä ovat vahvoja itsenäisiä kokonaisuuksia, joilla on paljon yhteisiä elementtejä. Yksiköiden toiminnot tukevat toisiaan, esimerkiksi työpaikkoja tulee syntymään liikunnan ja kulttuurin alueille”. Espoossa korostetaan myös kaupungin tärkeintä voimavaraa eli sen asukkaita. Pitäiskö meidän myös Imatralla katsoa elinvoimaa uudesta näkövinkkelistä, kun nyt rakennamme uutta organisaatiota kaupunkiin? Olisiko ns. ”troikan” yksi palikka rakennettavissa tälle pohjalle? Se, kuka osaa jatkossa hyödyntää ja koplata yhteen kulttuurin, urheilun, liikunnan, kuntalaisten kuulemisen ja kovan elinvoiman, on voittaja. Meillä on valmiina nämä alustat, mistä rakentaa ja kehittää. Pidetään kaikki mukana vauvasta vaariin.

Ilkka Nokelainen

Scroll to Top